Logoterapiaa kutsutaan myös ensimmäiseksi lyhytterapiaksi. 

Vaikka logoterapialla ja ratkaisukeskeisyydellä on paljon yhteistä, merkittävin ero syntyy siitä, että logoterapiassa kuvataan sen kolmiulotteinen ihmiskäsitys ja hyödynnetään ihmisen henkisen ulottuvuuden kykyjä asennoitumiseen, vastuuseen valinnasta ja näkökulmastaan. 

Lähetettä ei tarvita. Aika logoterapeutille varataan suoraan itse. Logoterapeutin käynnistä ei saa KELA-korvausta. 

Logoterapia ei torju tunteita eikä kehota sivuuttamaan niitä. 

Päinvastoin, tunteet nähdään tärkeänä osana ihmisyyttä. Logoterapia kuitenkin korostaa, että ihminen on enemmän kuin tunteensa ja että hän voi vaikuttaa siihen, miten niiden kanssa elää. Viktor Franklin ajattelussa ihminen koostuu fyysisestä, psyykkisestä ja henkisestä ulottuvuudesta. 

Tunteet kuuluvat psyykkiseen ulottuvuuteen, mutta niiden lisäksi ihmisellä on kyky tarkastella omia tunteitaan, ottaa niihin etäisyyttä ja tehdä niiden keskellä tietoisia valintoja. Esimerkiksi surua ei tarvitse poistaa tai kieltää. 

Logoterapeutti voisi pikemminkin pohtia asiakkaan kanssa: 

Mitä tämä suru kertoo siitä, mikä on sinulle arvokasta? 

Miten voit elää tämän surun kanssa niin, että pysyt uskollisena arvoillesi? 

Mitä elämä pyytää sinulta juuri nyt, vaikka tunnet surua? 

Ajatuksena on, että tunteet ovat todellisia ja merkityksellisiä, mutta niiden ei tarvitse yksin määrätä ihmisen toimintaa. 

Logoterapiassa saatetaan sanoa, että: En voi aina valita, mitä tunnen, mutta voin vaikuttaa siihen, miten vastaan tunteisiini. 

Jos ihminen pelkää, logoterapian näkökulmasta tärkeä kysymys ei välttämättä ole pelon poistaminen, vaan: "Mikä olisi oikea tai merkityksellinen teko, vaikka pelko olisi läsnä?" 

Logoterapia eroaa lähestymistavoista, joissa keskitytään ensisijaisesti tunteiden syiden tutkimiseen. Logoterapiassa huomio siirtyy usein siihen, mitä ihminen voi tehdä, mihin suuntaan hän haluaa kulkea ja miten hän voi toteuttaa arvojaan myös vaikeiden tunteiden keskellä.

Logoterapeutin vastaanotolla keskustelun keskipisteenä eivät ole niinkään ihmisen ongelmat tai oireet, vaan se, mikä elämässä on tarkoituksellista. Huomio suunnataan arvoihin, valintoihin, vastuuseen ja siihen, millaista elämää ihminen haluaa elää. Tavoitteena ei ole etsiä vain syitä pahalle ololle, vaan auttaa löytämään suuntaa ja tarkoitusta myös vaikeiden vaiheiden keskellä.

Keskustelu voi alkaa pohtimalla nykyistä elämäntilannetta: mitä elämässä tapahtuu juuri nyt, mikä huolettaa tai kuormittaa, ja mitkä asiat ovat ihmiselle kaikkein tärkeimpiä. 

Samalla voidaan tarkastella, mistä hän on aiemmin löytänyt merkitystä ja voimaa sekä millaisia kysymyksiä elämä näyttää hänelle tällä hetkellä esittävän.

Logoterapian lähtökohtana on ajatus, että ihminen ei aina voi valita olosuhteitaan, mutta hän voi vaikuttaa siihen, miten niihin suhtautuu. 

Siksi vastaanotolla tutkitaan yhdessä omia arvoja, valintojen merkitystä, tulevaisuuden mahdollisuuksia sekä tapoja kohdata kärsimystä, menetyksiä ja epävarmuutta siten, että elämä säilyy mielekkäänä joka hetki ja jokaisessa elämänvaiheessa.

Logoterapia voi joskus auttaa yllättävän nopeasti, koska se ei keskity ensisijaisesti oireiden pitkälliseen analysointiin vaan näkökulman muuttamiseen. 

Viktor Franklin ajattelun mukaan ihmisen kärsimystä lisää usein kokemus siitä, että elämä on menettänyt merkityksensä tai että omalla tilanteella ei ole suuntaa. Kun ihminen alkaa nähdä tilanteensa uudessa valossa, helpotus voi tulla hyvinkin pian. 

Voit kenties ajatella: "Miksi minulle tapahtui näin?" Logoterapeuttinen keskustelu voi ohjata kysymään: "Miten voisin vastata tähän tilanteeseen parhaalla mahdollisella tavalla?" 

Pelkkä kysymyksen vaihtuminen voi muuttaa kokemusta nopeasti, koska huomio siirtyy avuttomuudesta toimijuuteen. Toinen syy on se, että logoterapia lähtee ajatuksesta, että ihmisellä on aina käytettävissään tietty sisäinen vapaus valita suhtautumisensa tilanteeseen, vaikka itse olosuhteita ei voisi muuttaa. Tämän oivaltaminen voi tuoda toivoa jo ensimmäisen keskustelun aikana. 

Lisäksi logoterapia suuntaa katseen vahvuuksiin ja arvoihin: Mikä on sinulle tärkeää? Kenen vuoksi jaksat eteenpäin? Mitä hyvää elämässäsi on edelleen olemassa? Mitä tämä elämäntilanne pyytää sinulta juuri nyt? 

Tällaiset kysymykset voivat auttaa ihmistä löytämään nopeasti suunnan, vaikka ongelma itsessään ei heti ratkeaisikaan. 

Logoterapian näkökulmasta elämän tarkoitus ei ole yksi kaikille yhteinen vastaus, joka pitäisi löytää. Viktor Franklin mukaan tarkoitus on aina henkilökohtainen, ja se voi muuttua elämänvaiheiden ja tilanteiden mukana. Olennaisempaa kuin kysyä, mikä elämän tarkoitus on, on pohtia, mitä elämä juuri tässä hetkessä kutsuu ihmistä tekemään.

Tarkoitus voi ilmetä monin tavoin. Se voi löytyä työnteosta, luomisesta, toisten auttamisesta tai vastuun kantamisesta. Se voi löytyä myös rakkaudesta, ystävyydestä, luonnosta, kauneudesta tai muista kokemuksista, jotka koskettavat ihmistä syvästi. Vaikein mutta usein merkittävin tie tarkoitukseen kulkee kärsimyksen kautta: silloin, kun olosuhteita ei voi muuttaa, ihminen voi yhä valita, miten hän niihin suhtautuu.

Franklin ajattelussa ihmisen tärkein vapaus on kyky valita oma asenteensa. Vaikka elämä voi riisua pois terveyden, turvallisuuden tai muita tärkeitä asioita, se ei voi täysin viedä ihmisen mahdollisuutta päättää, miten hän vastaa kohtaamiinsa tilanteisiin.

Siksi logoterapiassa elämän tarkoitus ei tarkoita jatkuvaa onnellisuuden tavoittelua. Tarkoituksellinen elämä rakentuu pikemminkin siitä, että ihminen elää omien arvojensa mukaisesti, tekee parhaansa niissä olosuhteissa, jotka hänelle on annettu, ja vastaa elämän eteen tuomiin kysymyksiin vapaasti ja vastuullisena.